joulu saapuu jokaiselle

niin, kaipa se saapuu. Hitaasti mutta varmasti. Eikä oikeasti edes niin hitaasti. Tontut on hommansa hoitaneet, kinkku odottaa paistamista (jippii, lapset tykkää :)), perunalaatikot on pakasteessa ja lanttu- ja porkkana- vielä kaupassa.

Joulukoristeita on kaivettu esiin vasta vähän; eilen laitoin possut ja karkkikepit, jotka viime vuonna sain täältä. Tarvii varmaan kaivella esiin muutamia tonttuja, ettei lapsille tule traumoja koristeiden puutteesta. Toki meillä kyntteliköt on ikkunoissa ja joka huoneessa jotain jouluvaloa.

Joulukuusi on tänä vuonna muovinen, muttei kuitenkaan valkoinen. Ne oli jo loppu.


viime vuonna meidän joulupukilla oli niin nälkäset porot, että vain kävelysauva oli jäänyt jäljelle, kävelykepin oli poroparat syöneet. Kuinkahan käy tänä vuonna?

joo, nuku nyt

"äiti, meillä on Mikki Hiiri-kirja!", "joo, nuku nyt." "äiti, mitä toi leuka on?" "no se on luuta siellä sisällä." "onko kaikilla luuta?" "on joo, kaikki kova on luuta. Nuku nyt."

Silmät kiinni, luomet elävät omaa elämäänsä kun 2,5v koittaa nukkua, ja kovasti sitä koittaakin. Välillä kuiskaillaan ja höpistään, silmät räpsyy. Uni ei tule. Maailma on niin ihmeellinen paikka, ja lastenhuone vielä ihmeellisempi. Illalla sitä on hyvä tutkia kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa. Kukaan ei valita tai kiellä koskemasta. Kimalleliima oli hyvää Buzz Lightyearin korjaamiseen, sänky on lastattu kirjoilla - myös sillä Ankroniikka-sarjiksella, jossa Mikki on. Kuopuksen sankari. Mikki Hiiri ja sen Kerhotalo.

Kuopus on juuri nyt siinä iässä, että päiväunet on vähän liikaa, mutta autoon nukahtaa heti, jos illalla jonnekin lähdetään. Ja päiväkodissa nukutaan ainakin pienet päikkärit. Illalla se uni ei vaan tule, kuopus kiekuu ja äidillä nousee sauhu päästä.

toivottavasti tämä kausi menee pikaisesti ohi.

Onnea lapseni

11 vuotta tänään <3

uusia tuulia - remonttia ja muuttoa

Täällä on arvonta, jonka palkintona ihanaisen kotonadesignin muistitaulu. Ovat hienoja, meille niitä ei ole yhtään kulkeutunut, saman firman magneetteja kylläkin, tiedättekö niitä duratista tehtyjä kuutioita, niitä meillä on.

Kotona alkaa pieni pintaremontti; huonejärjestelyt menevät uusiksi, koska pahnanpohjimmainen "häädetään" vanhempien makuuhuoneesta. Äiti saa yöpöydät takaisin, esikoinen pikkuruisen huoneen, keskimmäiset yhdessä vähän isomman ja kaksi pienintä kaikkein isoimman.

Tyttö suostui luopumaan huoneestaan remonttilahjuksella, uusi vanha huone kokee kasvojenkohotuksen, kaikki pinnat vaihtoon, lattian värin päättää hallitus (lue minä), muuten neiti saa vapaat kädet.

asiat järjestykseen

tämän herran blogista löysin itselleni kalenterin; ystäväni tietävät, että ainoa kalenterini on kännykän kalenteri, jos sekään. Okei, töissä on pöydällä jotain merkintöjä kalenterissa, mutta periaatteessa elän ilman.

tämän voisin kyllä itselleni tilata, jos vain tuon saksankielisen viidakon ensin kahlaan läpi, hinnan ymmärsin, eikä se ole paha. Kuvat voi myöhemmin hyödyntää vaikka kortteina tai tauluina.

synttärihumua

Onnea 7 vuotiaalle!

mitä taltioit ja miten?

löydettyäni tämän sain loistavan aasinsillan kehittää pientä galluppia siitä, mitä jälkipolville taltioidaan.

Meillä tuntuu olevan se perinteinen malli; ensimmäisen lapsen kohdalla vauva-ajan albumissa on kuvia kaksivuotiaaksi asti, kuopuksella (pahnanpohjimmainen viides) on albumi, mutta ei yhtään liimattua kuvaa.

Muutenkin olen tosi huono valokuvaaja, sekä taidollisesti, että myöskin siinä mielessä, ettei minulla koskaan ole kameraa mukana. Oli sitten kyseessä kevätjuhlat tai jokin harrastukseen liittyvä juttu, synttäreistä nyt puhumattakaan. Taltioi siinä sitten lapsen historiaa, ilman kameraa. Onneksi aina on joukossa niitä, joilta voi pyytää kuvia e-postiin tai sukulaisia, joilla kamera on mukana synttäreillä.



oheiset kuvat perheen virallisen valokuvaajan ottamia

wuppiduu

joku siis lukee blogiani ja kokee sen jopa mielekkääksi :) kiitos tunnustuksesta tälle blogistille, jonka itsekin vasta hetki sitten löysin.

Olen nyt ehkä tylsä, koneeni suosikkilista on täynnä hienoja blogeja, niistä useampikin kahmii näitä tunnustuksia varmasti päivittäin, blogit pääsevät lehtiin ja saavat julkisuutta, joten tällä kertaa tunnustus jaetaan yhteisesti kaikille niille, jotka vasta aloittelevat kulkuaan blogimaailmassa, ja jotka ovat vielä löytämättä, tai vain harvan tiedossa.

1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2. Kerro kolme asiaa joita rakastat
3. Näytä kuva rakastamastasi asiasta ja kerro siitä

Perheeni, se ihana, voimia-antava, sekamelskainen perhe, jossa on seitsemän hienoa persoonaa, kaikkine ärsyttävyyksineen on minun omani ja rakas. Rakastan kaikkea kaunista, esteettistä ja taidokasta, siitä esimerkkinä tähän parin muodostelmaluistelujoukkueen taidonnäyte. Nuo olivat hienoja hetkiä.

voittajan on helppo hymyillä

Wuppiduu! Voitin Kootut Murut -blogin arvonnassa ihanan pöllöprintin. Siis minä, joka en koskaan voita mitään. Osallistun aina toiveikkaana kaikenmaailman arvontoihin ja kilpailuihin, mutta tämä taitaa oikeasti olla ensimmäinen voitto pitkään aikaan. No, voitinhan mä kerran Ikean avajaisissa ja sain ostokseni ilmaiseksi, mutta siinä ne sitten taitaa ollakin. Ja nyt tuo pinkki pöllö liihahtaa meille kotiin. Kivaa!

Huomenna alkaa meidän perheellä syysloma, eli reilusti pidennetty viikonloppu. Tiedossa on ainakin sukulointia, kummitytön synttärit ja rytmisen voimistelun kilpailut Turussa. Toivottavasti valokuvaaja lähtee kisoihin mukaan, niin saadaan lisää kuvia perheen taitureista.

iik, iik

Iittalassa on iik-päivät. No, milläpä "itseään kunnioittavalla" puodilla tai ketjulla ei nykyään olisi jos jonkinmoista hullutus-pyllytys-tuuletus-hobbalo-pippalo-alennusmyyntiä? Niinpä.

Iik-päiviltä tuli raahattua muutama Birds by Penttinen -metallipurkki. Keittiösäilytykseen, kaikki pikkuromut joita ei mihinkään tarvita, mutta joita ei kuitenkaan mukamas voi heittää poiskaan. Edelliset, Marimekon Unikot saavat siirtyä palvelemaan jotain muuta kohdetta. Mutta ei meillä.

Ostettiin myös ihana Lantern-maljakko, rikkoutuneen tilalle. Suunnittelijansa on muuten aivan ykkössuosikkini.

oijoi joijoi - mikä ihanuus!

Luin eilen uutta Dekoa, sieltä se pomppasi kuin tilauksesta. Meidän joululahja.
Joo-o. Yki Nummen Kartiot-valaisin. Aivan taivaallisen ihana. Lokki ja Modern Art saavat seuraa tästä. Mieskään ei pahasti murissut. Se on hyvä se.

jännittää

huusin kuopukselle pinkit Converset. Olenhan minä aiemminkin näitä huutokauppoja harrastanut, mutta tällä kertaa myyjä olikin ulkomailla. Hui. Ei vaan, oikeasti ei ole mitään syytä olettaa etteivätkö poposet sieltä meille pikapuoliin saavu, mutta on tämä silti jännittävää.

EDIT. tossut saapuivat kotiin alle viikko huudon päättymisestä ja ovat aivan loistavat.

tykkää tai älä

joo, tiedetään, Muumimukien keräily on typerää ja tyhmää. Joidenkin mielestä. Minun ei. Meillä ensimmäiset mukit ovat 90-luvulta; mies opiskeli muualla, kaukana kotoa ja vietti viikot opiskelupaikkakunnalla, josta osti aina uuden mukin mennessään ja toi sen kotiin tullessaan. Ne ovat niitä mukeja, joissa on pieniä muumikuvia.

Kokoelma on jo varsin mittava, olen ostanut mukeja sillä periaatteella, että niiden on miellytettävä minua, kaikkia ei tarvitse olla. Kovin montaa ei ole jäänyt ostamatta kuitenkaan :)

Uusin muki tulee kauppoihin viikolla 40, hiihtokilpailu-aiheellaan liittyy kausimukien joukkoon ja on piristävän vaalea edellisvuotisten tummien mukien jatkoksi. Tämä liittyy kasvavaan muumimukien joukkoon takuulla!

laminaatti saa kyytiä

astianpesukone alkaa olla tiensä päässä. Luukun tiiviste ilmeisesti vuotaa ja on kastellut laminaattia pesukoneen edustasta sillä seurauksella, että laminaatti aaltoilee saumoistaan.

Laminaatin alla on 1948-vuoden lautalattiaa, joka ei onneksi ole läpiasti kastunut vaan voidaan vielä elvyttää. Viikonlopun ohjelmaksi ajattelinkin laminaatin tuhoamista. Tokihan tässä tulee esim. kirjahyllyn tyhjennys kaupanpäällisenä, mutta on se lautalattiakin sitten valkeaksi maalattuna kaunis.

Meillä on ollut tuo lautalattia käytössä, mutta kun lapset oli kaikki pieniä, se kuusi-mäntylattia oli kovin pehmeä materiaali keittiöön, joten laitettiin laminaatti päälle. Nyt siis alkuperäinen lattia käyttöön maalilla freesattuna. Me like!

EDIT. 15.9.2010; Laminaatti on saanut kyytiä puolen keittiön osalta, Betolux on ostettu. Eilen huomasin harmikseni, että osa lattiasta on lastulevyä, joten nyt täytyy hakea myös lattialautaa...no, onneksi vain vähän. Maali tulee silti olemassaolevan lattian pintaan viimeistään lauantaina, jääkaapin ja pakastimenalunen täytyy laittaa sitä ennen.

Clas saa tulla meillekin

tai ainakin tuo ihku lamppu, valaisin tai johto, mikälie nyt oletkaan nimeltään. Kuulun myöskin siihen osaan ihmisiä, jotka ihailee kyllä sujuvasti kaikkea designia ja muuta, mutta tiettyjen asioiden kohdalla tyytyy halvempaan versioon.

Tämä wannabe-NUD (www.clasohlson.fi) kuten Ballohedi totesi on niitä, joista kelpaa se halvempi versio. Tervetuloa meille, kaksin kappalein, valkoisella johdolla, kiitos. Tule pian.

pehmomaatila

ou jee, luulin jo, ettei kuvasto tulisi postissa, mutta ilmeisesti asumme sen verran lähellä Raision Ikeaa, että laittoivat meillekin. Kiitos siitä.
No, en oikein muuta en nyt kaipaa, mutta nuo lasten pehmojutut kolahtivat kovasti. Kaksivuotias saa kivoja leluja. Äiti voisi tietysti auttaa joulupukkia, mutta kun ei malta. Heti käyttöön vaan. Tyttölasten äitinä erityisesti nuo ajoneuvot on ihanan symppiksiä. Toivottavasti kaksivuotiaskin tykkää. Taidetaanpa tehdä retki lauantaina, kaipa sieltä jotain muutakin tarttuu mukaan. Luultavasti.

kristallihääpäivää

kuulemma vietin eilen. Piti tarkistaa Googlesta, mikä nimitys osuu 15. vuoden kohdalle.

Niin, viisitoista pitkää ja hyvää vuotta. Ihanaa vuotta.

Häitä tanssittiin Muinaistulien loisteessa, no joo, näkyi ne mereltä. Morsian oli 21v., sulhanen muutaman vuoden iäkkäämpi. Lapsia oli yksi - hui, ennen papin aamenta. Nyt niitä on ihanat viisi.
Mulla oli ruma hääpuku, sellainen kermakakku. No, maku on matkalla muuttunut, puvun vaihtaisin, muuta häistäni en. Ne oli sellaiset tavalliset, ei ollut hääsuunnittelijaa, ei mitään ihmeellistä. Sisko väkersi hääkarkkeja, kutsut kirjoitettiin itse. Häävalssi oli Matin ja Töpön (anteeksi) Minä rakastan sua.

"Minä rakastan sua yhä totta on tänään
vaan enemmän, enemmän se tarkoittaa.
Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan
ja elämä vie meitä päin parempaa."

where the streets have no name

ja niin edelleen. Mahtava oli megabändi U2n lauantainen keikka Olympiastadionilla. Jeesustelua tai ei, niin bändin kantaaottavuus maailman tapahtumiin teki vaikutuksen. Eikä tarvinnut bändi suurta lavashowta, karisma ja valtava hämähäkkihäkkyrä valoineen teki tehtävänsä. Toivottavasti palaavat nopeammin kuin edellisestä 1997 konsertista meni aikaa.

hello kitty, barbababa, stabilo

pitäisi mennä ostamaan koulutarvikkeita. Juuri niitä "hajukyniä ja -kumeja", joita silloin lapsena itsekin ostettiin, joka syksy.

Jotenkin vaan tökkii tämä roinan määrä; meillä on miljoona värikynää, kuminraatoja, lyijärinpätkiä...ja nyt mennään ostamaan uusia.

Sisäinen minimalistini ostaisi lapsille simppelit yksiväriset lyijykynät (mielellään) mustat, ja heittäisi pois kaikki höyhenillä varustetut ihkut pinkit hello kitty-kynät. Mutta enhän minä tee niin, vaan menen lasten kanssa Tiimariin valitsemaan penaalintäytettä.

harmaa koti

ei suinkaan ole paha asia, jos puhutaan julkisivusta. Varsinkin, kun julkisivu aiemmin oli 60-luvun ällömineriittiä. Olemme vaihtaneet julkisivumateriaalia pikkuhiljaa seinä kerrallaan jo muutaman kesän ajan. Nyt ollaan jo loppusuoralla, vain yksi pääty on laittamatta. Se jäänee ensi kesään.

arki kolkuttelee jo ovella

Kesä tuli, oli ja meni. Kuuma, tavallista lämpimämpi ja vähäsateinen. Meillä saaristossa ei tainnut sataa heinäkuussa kuin kahtena päivänä. Perheemme kesään kuului tänä vuonna ulkomaanmatka; vietimme viikon Italiassa, Rooman seudulla.

Asuimme pienessä, ihastuttavassa vuoristokylässä n. 40 km päässä Roomasta. Teimme päiväretkiä Tivoliin ja Roomaan. Nähtyä tuli kaikki "pakolliset", lapset halusivat Colosseumille vasta aikuisina..

Olimme mukana myös serkkuni häissä, kaunis morsian sai komean sulhasen. Onnea Sanna ja Salvatore!

Ärde pärde kärpänen

Eilen oli eskarilaisen kevätjuhla. Kuvat kamerassa vielä. Liikutun herkästi, ja varsinkin nämä "jäähyväiset" ovat aina kova paikka. Tällä kertaa olivat eskaritädit mukavasti valinneet lasten laulettavaksi ei-niin-herkkiä lauluja. Meno oli rennon reipasta ja äiti selvisi silmät kuivina.
Miksiköhän on niin mukamas noloa liikuttua esim. kevätjuhlissa?

Vihkimys

Mies vihitään diakoniksi. Tietää hotelliretkeä koko perheelle.

Kesä, kärpäset, kiire

Muistatko lapsuudestasi sen, kun kesä tuli, ja rannat ja kaverit kutsuivat? Näinä hellepäivinä huomaa, kuinka lapset kasvavat; isompia ei enää näy kotona kuin kääntymässä. Ollaan ja hengaillaan, kavereiden kanssa milloin missäkin. Kysymykseen "minne te meette?" tulee vastaukseksi "ulos". Aha.

Leppäkertut ja kärpäset ovat kaksivuotiaan mielestä pelottavia. Kärpäset ymmärrän, mutta leppäkerttuja en - mikä niissä on pelottavaa, nehän on söpöjä?

Ihania kesäpäiviä saimme tänne kevään keskelle, hyvä harjoitus varsinaista kesää varten, vaikka väliin tulisikin vähän kylmempiä päiviä. Toivottavasti kesästä tulee tavallista lämpimämpi, niinkuin jossain uutisessa kerrottiin.

Kuninkaalliset bänät

Auts. Satu päättyi. Autsauts, voi sitä pientä hassua norjalaistyttöä, joka luuli tarinansa julkaisun poikivan jotain hyvää...ja sai siitä 1600e joltain norjalaislehdeltä. Olipa sinisilmäinen. Voih.

Luulisi, että lakimiesjannu olisi osannut hoitaa hommat jollain muulla tavalla, mutta toisaalta emmehän me tiedä tarinan taustoja. Onneksi Jonas lupasi, että "vi kommer att kommentera". Upeeta.

Ballerinoja

Luistelun lisäksi baletti on meillä rakas harrastus. Esikoinen pitää taukoa, mutta on väläytellyt jatkoa harrastuksensa parissa. Myös kaksi muuta tyttöämme, 10- ja 6-vuotiaat tanssivat.
Kaupunkimme musiikkiopiston tämänvuotinen suurkoitos on Pinokkio-tanssisatu. Pääsin katsomaan ensi-iltaa. Esitys oli hieno ja kaikki esiintyjät tietysti taitavia.

pupu tulee kotiin

sain juuri viestiä, että meille on vihdoinkin saapumassa oma pupu. Jippii! Ne ovat olleet todella kysyttyjä, ja ainakin Gaudete-Kidsillä, jolta omani tilasin, on ollut todella paljon tilauksia ja nyt vihdoinkin oli meidän lampun vuoro. Nyt jään vain odottamaan, että lamppu tulee pääkaupungin humusta tänne saaristoon :)

Kevätnäytös

Kuten jo aiemmin kerroin, meillä luistellaan. Kausi alkaa olla päätöksessään ja on kevätnäytöksen aika. Meidän seuralla se on tänä vuonna teemaltaan HSM, High School Musical. Paljon on hommia ennen kuin näytös on kasassa ja esitetty, toivottavasti runsaslukuiselle yleisölle. Silti niin mukavaa.

Pääsiäismietteitä

Koristeletteko kotianne pääsiäiseksi? Lapset toivovat rairuohoa ja virpomisoksia, minä koitan toteuttaa minimalismia ja jättää roinan ja koristeet vähemmälle. Voisin kotiini ihanien pastellivärien lisäksi ottaa omenapuunoksia maljakkoon ja Heljän keraamisia, valkoisia pupuja.

Laiska bloggaaja

tunnustan, istun ja luen blogeja, mutta omat tilitykset on jääneet vähälle. Mistä johtuu, en tiedä, ehkä ei ole niin paljon kerrottavaa. Kamerakin olis kiva olla, mutta kun joku tuholainen sen pisti kappaleiksi, niin sitä ei ole.
Okei, onhan meidän tytöillä kameroita, mutta mitäs minä sitten kuvaan, arkea vai? Tyttöjä?

Jääprinsessojen jalanjäljillä

viikonlopusta on tulossa hektinen; huomenna muodostelmatytöillä kilpailut ja sunnuntaina kuusivuotias osallistuu elämänsä ensimmäiseen aluetason kilpailuun. Hui, äitiä jännittää. Varsinkin kun ohjelma ei ihan muistu mieleen ja kuusivuotiaassa on melkoisesti Drama Queenin vikaa...no, jospa käydään illalla kentällä vähän treenaamassa.

Loma tuli loma meni

niin se meni, hiihtolomaviikko enemmän tai vähemmän kärvistellessä. Vatsatautikurjimus iski koko porukkaan ja vielä keskiviikkonakin oli aika kurja olo. Höh.
Nyt on jälleen palattu arkeen, kaipa se tästä lähtee rullaamaan. Tänään meidän 6-vuotiaalla on luistelukilpailut - tai no, leikkimieliset sellaiset, mutta yksin siellä jäällä kuitenkin pitää suoriutua. Ja muistaa ohjelma. No, palkinto on varma, kaikki osallistujat kukitetaan ja saavat mitalit kaulaansa. Ei tule kellekään paha mieli.
Niin, meidän perheen viidestä tytöstä neljä harrastaa taitoluistelua. Muodostelmaa pääasiassa, paitsi tämä kuusivuotias, hän vasta opettelee. Ja kuopus kuulemma luistelee isona jääkiekkoa :)

Vatsatautia

Mies lähti - leirille tosin vain. Minä ja lapset ollaan kotona. Viidestä kotonaolevasta kaksi on sairaana, ja se kuudeskin tuli kotiin pahoinvoivana. Meidät on vallannut vatsatauti, pienimmillä se on jo onneksi ohi, mutta meihin muihin vasta iskemässä. Yök, kirjaimellisesti.
Ulkona on hyytävän kylmä, en edes uskalla katsoa mittariin. Auto oli aivan jäässä, tai ainakin ohjaustehostin. Niinpä niin, näin se aina menee. Hiihtolomaviikolla sinkkuna talven hyytävimmillä keleillä ja lapset sairaana.