Minne joulukuu meni?

siinähän tuo tulikin, syvä ihmetys. Mitä tapahtui joulukuulle, sille, joka juuri vasta alkoi? Nyt viedään jo lähes viimeistä päivää, huomenna paukkuvat nakit ja raketit...

Muistatko, kun pienenä jouluaatto tuntui kestävän ikuisuuden. Ainakin siihen asti, että Joulupukki tuli. Tai no, kävi. Aina samalla lailla, sillä aikaa, kun olimme joulusaunassa. Kummallista, että isä tuli saunaan vasta niiden kopistelujen jälkeen...

Tänäkin vuonna jouluaatto meni hujauksessa, ainakin omasta mielestäni. Joulupuuro, keikka hautausmaalle, kiireellä joulurauhan julistuksen aluksi kotiin ja sitten hetken odottelua, kirkkoon, ja joulun viettoon. Kotona oli ruoka valmiina, kuinkas muuten. Lapsille vaatimus istua vähintään 15 min. ruokapöydässä, jonka jälkeen paniikki alkoi tasaisesti kasvaa. Täyttymys koettiin, kun paketit oli avattu ja sisältö inventoitu. Tuttua?

Kuvassa perheen pallero, jota "pikkuisen" jännitti.

****Iloista uutta vuotta kaikille!****

väriä suhmuiseen päivään

kuvavalinta tässä ehkä pikkuisen väärä, jos piti väriä tuoda, mutta klikatkaapa fullspot.it; siellä sitä on - värien ilotulitusta.

Näitä saattaa joulupukin kätköistä löytyä, itselle etukäteishankintana kuvan valkoinen - ja varuille musta irtoranneke :)

yksi pieni elefantti marssi näin

ja saa marssiakin, nimittäin suoraan meidän kotiin ja täkkien suojaksi. Tänään selvisi minulle näinkin mahtavan kuosin olemassaolo. Jep, kuulun siihen kansanosaan, jonka lapsuudenkodissa ei näitä ole koskaan ollut, enkä ole muuallakaan törmännyt. Nytpä törmäsin.

Tahtoo pussilakanoita useamman setin, ainakin kaksi, että saa kerrossängyt pedattua samalla kuosilla, ja sitten pitää saada keltainen tyynyliina tai koristetyyny olkkarin sohvaa koristamaan. Ja kaikki keltaisena siis, kiitos.

Ja kun näitä toiveita nyt aletaan tässä latoa, niin Optinen omena ja Marimekon musta-valkoraidalliset pussilakanat ovat myös tervetulleita.


Ilmeisesti pitää ostaa myös omaan sänkyyn erilliset täkit, näitä kun on kai vain yksittäistäkkeihin ja se on tuplatäkilliselle pikkaisen ikävää.

kuvat finlayson

NDC 2011

Viikonloppu kului kulttuurin ja huvituksen parissa. Huvituksesta vastasi 8-vuotiaamme, jolla oli syntymäpäivä torstaina ja jonka ystävät ja luokkatoverit olivat juhlimassa lauanataina. Kulttuuriosastosta vastasivat tanssijat ja Nordic DanceStation 2011. Sunnuntaina oli varsinainen kisapäivä, mutta perjantaina ja lauantaina oli erilaisia työpajoja, joihin tytöt pääsivät osallistumaan. Venäläisten huipputaitavien tanssinopettajien ohjauksessa tutustuttiin venäläisiin kansantansseihin, jazztanssiin ja baletin variaatioihin. Päivän kruunasi tanssikatselmus, neljä tuntia erilaisia tansseja, reilut 200 tanssijaa. Upeaa!

Time flies when you have fun

niinkö? Aika rientää, päivät kuluvat. Olisiko pitänyt pitää tämä itsestään syntynyt tauko tuonne lokakuun puolelle, olisi tullut tasakuukausia blogihiljaisuutta.

Aika rientää, vaikkei olisikaan niin hauskaa. Kun illat täyttyvät ruoanlaitosta, sekasotkun selättämisestä, harrastuksiin kuskaamisesta, väsymyksestä ja siitä pakollisesta viiden ja kuuden välillä tapahtuvasta koomailusta, jota harrastetaan lastenohjelmien ajan. Kolmevuotias totesi sen osuvasti: "mä katon pikkukakkosta ja äiti kuuntelee". Juu-u. Silmät kiinni ja rankka yritys saada torkahdettua lähes tunniksi.

Viikonloppuina pitäisi saada ihan hirveästi aikaan; selättää pyykkivuori, tehdä isompaa siivousta, raivata pihaa....jossain välissä pitäisi olla sosiaalinenkin, tavata ystäviä, kutsua näitä kyläilemään ja käydä ehkä kylässä.

Arkiliikunta bussipysäkiltä töihin kuittaa liikunnan, onneksi bussipysäkiltä on vähän pidempi matka työpaikalle, muuten liikunta olisikin aivan paitsiossa. Ei ehdi eikä jaksa.

Tänä viikonloppuna isäntä menee ystäviensä kanssa kalaan, minä tapaan ainakin yhden ystävän, ehkä jopa paikkamaalaan keittiössä ja korjaan muutaman listan, leivon pullaa ja sämpylöitä, siivoan ja järkkään. Tai sitten katson dvd:ltä loistavaa ruotsalaista huumoria; Solsidan, jag väntar på lördag. Då träffar vi.

Sunnuntaina kuitenkin ihan varmasti juhlin siskonpojan synntäreitä.

Trevlig veckoslut!

nakkisämpylää PitStopilla?

mistä tietää, että kesä on tullut, jos ei huomioida ilmoja, eikä sitä, että reilu viikko sitten kajautettiin Suvivirttä ja jätettiin jäähyväisiä kouluille, opettajille ja luokkatovereille?

Siitä, että kotona on kesäajan kestävä PitStop, jossa 11+ -ikäiset käyvät vain kääntymässä -pakotettuna ruokailemaan muun perheen kanssa. Kunhan siis ensin aamupäivän tunteina heräilevät.

Siitä, että kesäajan koti on ilmeisesti tila, jossa on pakko välillä näyttäytyä, tai mutsi kilahtaa. Siellä nukutaan ja syödään, mieluusti tiukasti aikataulussa. Jos ruoka on puoli neljä, sen olisi hyvä olla valmis jo vähän aiemmin, kaverit rannalla odottavat.

Siitä, että valkoinen lautalattia on pysyväiskuorrutettu likaisilla varpaanjäljillä. Huolimatta siitä, että pyyhit lattian vähintään neljä kertaa päivässä.

äitienpäivää, voimistelua ja paluu lapsuusmaisemiin

mies ja esikoinen eivät olleet viikonloppuna kotona, joten äitienpäiväjuhlallisuudet jäivät muiden lasten kontolle. Heräsin puoli kahdeksalta rapinaan, kävin kurkkimassa ja tuumasin seitsemänvuotiaalle, että vielä vois vähän nukkua. Kahdeksalta kuopus pomppasi vierestäni ylös (oli hiipinyt yöllä) ja tuumasi "herätys!". Sitten alkoi virallinen vastaanotto; komeasti kolmevee ja seiskavee veti onnittelulaulut ja lahjapöydän virkaa toimitti sohva. Paketeista kuoriutui kivasti viikonlopun vaatekaapin uumenissa viettänyt, aavistuksen nuupallaan ollut orvokki, muistitaulu ja sähäkkä ristonvärinen (lue vihreä) valokuvakehys. Isäntä oli hakenut lasten puolesta surrur-ompelukirjan :)
Teinitkin sitten keräilivät itseään yhdeksän jälkeen kammiostaan ja yhdeltätoista lähdettiin rytmisen luokkakisoihin Turkuun. Kisa oli Runosmäessä, jossa olen asunut 10-vuotiaaksi.
Hassua, miten mielikuvissa kaikki oli niin paljon isompaa, lapsen mittasuhteet kokivat melkoisen kolauksen, kun kävelimme ympäri lähiötä. Häh. Oliko koulu noin lähellä ja eikös se mäki, jonka päällä meidän talo oli, ollutkaan tuota korkeampi?

trikookudetta, spraymaalia ja inspiraatio

Eurokankaan mainoksessa vannotaan inspiraation nimeen. Eilen se iski kotimatkalla minuunkin. Bussissa on aikaa mietiskellä - jos ei satu nukkumaan. Katsotaan pääsiäisen jälkeen, tuliko insiraatiosta myös toteutus. Käsityöläistä konsultoin, eikä ideaani tyrmätty, joten kaipa sen pystyy toteuttamaan.

Pääsiäisen aikana olisi myös ohjelmassa synttäreitä kolmevuotiaalle. Tänään askarrellaan merirosvohattuja ja leivotaan muffinseja. Niistä ja vuohenjuustosalaatista (tai pestosalaatista) saadaan aikaan runko huomisen tarjoilulle, kun kolmevuotiaan kummit tulevat kylään.

kevättä rinnassa

Lumesta on ihan kohta jäljellä enää muisto. Hyvä niin. Tervetuloa kevät. Viikonloppuna rapsutettiin jo pikkuisen nurmikkoa, kaupasta raahasin ensimmäisen perunanarsissin mukaani. Keittiön ikkunalaudan helmililjat odottavat pääsyä multiin.



Lasten koululla oli Talent-kilpailu. Ihan alkuperäisen ohjelmaidean hengessä oppilaat, ne rohkeimmat, olivat asettaneet itsensä ja taitonsa muiden katselle arvosteltaviksi. Hieman yli kymmenen esitystä koiratunnistuksesta soittoesitysten ja tanssin kautta lauluihin. Meiltä oli esiintymässä yksi Jenni Vartiainen (DuranDuran) ja Savage Garden (trulymadlydeeply).
Olivat tietyn katsojajoukon silmissä illan parhaat.

"Hii-o-hoi purjeet nostakaa ja synttärijuhlille jo saapukaa!
Mä täytin eilen vuosia kolme.
Merirosvoja ja Risto Räppääjää, kumpikohan enemmän miellyttää?
Sitä vaikea on sanoa, mutta sua haluaisin tavata!"




Kuopus täytti kolme. Alun runo on kutsukortista ja kuva virallinen synttärikuva, ihan itse otin kännykällä. Ilmapallot piti asetella sohvalle, siinä oli joku juttu. Juhlat vietetään pääsiäisen pyhinä, eilen keskityttiin koristeluun ja merirosvokeksien syöntiin. Mitäpä sitä muuta kuumeessa tekisikään.

ei menny niinku Strömsössä

kuopuksen lempielokuva on Risto Räppääjä ja polkupyörävaras. Jup. Risto saa uuden pyörän, jonka Bertil Rosenberger "varastaa". Meillä on koko talven pidetty kovasti huolta siitä, ettei "Bärttil" pääse varastamaan kuopuksen pihavajassa olevaa pyörää. Koska lumen sulattua, kuopus, melkein kolmevee aikoo pyöräillä kuin Risto suoraan kirjastoon, kahden kilsan päähän. Jep.


No, eiliseksi lupasin tytölle, että kaivetaan fillari esiin ja otetaan tyypit. Joo-o. Kumit oli tyhjät, ne saatiin iskän kompuralla täyteen ilmaa, mutta apupyörien säätäminen olikin hippasen hankalampaa. Ne oli joko liian matalalla (takapyörä ei osu maahan) tai liian korkealla (pyörä heiluu puolelta toiselle). Juupa juu. Ei käyty sitten kirjastossa, ei edes poistuttu kotipihasta. Harjoiteltiin polkemista takapyörä ilmassa, kuntopyörämeiningillä. Onneksi se riitti kuopukselle.
Eikä tarvinnut tehdä edes eväitä.

time flies

aika rientää. Mihin se oikein kuluu? päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Kiitävät suorastaan. Onneksi itse ei vanhene. Joku kumma pistos kuitenkin tuntuu, kun miettii, miten lapset kasvavat. Juurihan ne vasta syntyivät. Kuopuskin täyttää jo kolme. Muut ovat jo koulussa, esikoinen viimeistä "pakollista vuotta". Hui.


Reilu viikon kuluttua meillä juhlitaan kolmevuotiasta, jonka suurimmat idolit on Risto Räppääjä ja merirosvot. Kyllä iskäkin taitaa olla aika korkealla. Synttäreiksi on "tilattu" ilmapalloja kattoon roikkumaan, merirosvokeksejä, merirosvokakku ja kaikille synttärivieraille pitää askarrella merirosvosynttärihatut. Sankari haluaa pinkin, pappa saa vihreän ja kummisetä kuulemma myöskin. Epäselvää on, kuka saa mustan. Eli äiti ja isosiskot askartelee mustasta, pinkistä ja vihreästä kartongista synttärihattuja ja nykertää niihin pääkallot ja luut. Lisäksi ajateltiin tehdä viiksipillejä. Eiköhän näillä saada juhlat aikaiseksi.

milloin viimeksi kiljuit riemusta?

Pitkän "kuivan kauden" jälkeen suomipop-rintamalta on pulpahtanut ulos monta hyvää biisiä. Tai no voi olla, että ovat olleet jo pidemmän aikaa eetterissä, mutta minä olen huomannut ne vasta nyt.

Ensin iski Sunrise Avenuen Hollywood Hills. Samu HAberilla on mukavan matala, nariseva ääni. SA (sallittakoon lyhenne) on kuulunut suosikkeihini kyllä jo pidemmän aikaa, eli ei tämä uusi tuttavuus ole. Ko. biisin sanat miellyttää mua suuresti. Miksi? en tiedä. Jenkeissä en ole koskaan käynyt.

Ja loppuviikosta havahduin Vesterinen yhtyeineen -poppoon Kiljut riemusta -raitaan. Se soi päässäni. Puhuttelee. Ja laittaa miettimään.

Kiljunko koskaan riemusta?

Mikä olisi niin suuri ja tunteita herättävä asia/tapahtuma, että se saisi kiljumaan riemusta?

"moi, mitäs te?"

esikoinen lähetti terveisiä Las Palmasista. Siellä on lämmintä, ihanaa ja sikahalpaa. Alennusmyynnitkin vielä :)

Täällä on sikakylmää, aamulla vedin työmatkalle toppahousut jalkaan. Täällä on myös flunssa. Erilaisia kurjuuksia ympärillä. Hankalaa ja ankeeta. Onneksi neljän työpäivän päästä on talviloma. Ei tarvitse herätä kellon pirinään yhdeksään aamuun.

Mies lupasi ystävänpäiväateriaksi tomaatti-vuohenjuustokeittoa ja saaristolaisleipää. Nam. Olisipa jo iltapäivä.

lunta, lunta ja vielä lunta

tänä aamuna taas maa peittyi valkoiseen huntuun. Joopa joo. Yöllä oli taas satanut sitä kirottua lunta. Tarpoessani bussipysäkille havainnoin sen verran, että tänään olisi hyvä päivä tehdä lumitaidetta. Mutta sitäpä ei töissä kai saa tehdä kuin korkeintaan ruokatunnilla. Blääh.

Onhan se hienoa, että lunta on, saavat lapset hiihtää ja tehdä niitä lumijuttuja. Onhan niitä ollut talvia, että luistelukentät on olleet kaksi viikkoa käytössä. Liika on kuitenkin liikaa. Asemakaava-alueiden omakotiasujat ovat helisemässä kaiken sen lumen kanssa, mikä pitää pihasta kolata pois, ettei naapurit saa paheksunnan aihetta tekemättömistä lumitöistä.

No, kaipa se aurinko ja kevätkin saavat vielä sijaa. Sitä odotellessa voi vaikka tutustua uusiin blogeihin ja käydä osallistumassa arvontaan täällä

bussiääliöt

kuljen työmatkani pääsääntöisesti bussilla. Jep. Matkaa kertyy n. 25 km ja busseja kulkee muutama tunnissa. Isompaan kaupunkiin matkustellaan, sekä me työläiset että koululaiset, opiskelijat ja muut, jotka nyt saaresta suureen maailmaan haluavat.

Bussi on lähes aina täynnä. Jokaista paikkaa myöten. Paitsi niitä paikkoja, jotka joku otsikossa mainituista on päättänyt varata laukulleen.

En ymmärrä ihmisiä, joilla aamun ruuhkabussissa riittää pokkaa istua ainoana ilman vieruskaveria, kun samalla kyydissä on myös niitä, jotka eivät saaneet istumapaikkaa lainkaan.

Tänään meinasin revetä ja huutaa sille yhdelle reilu 50v rouvashenkilölle, että nosta se laukku syliin. En kehdannut.

pitääkö saada käyttää srk:n tiloja jos ei kuulu kirkkoon?

Keskiviikkoisessa Kotimaa-lehdessä päiviteltiin kirkkoherraa, joka oli kieltänyt nimiäisten viettämisen seurakunnan tiloissa, oliko sitten seurakuntasalissa, vedoten siihen, että nimiäiset eivät ole seurakunnan toimintaa. Niin, niinhän se on. Nimiäiset ei ole millään muotoa kirkon toimintaa, vaan mielestäni selkeä vanhempien tahtotila. Lasta ei kasteta, eikä liitetä seurakunnan jäseneksi.

Heti ensin tähän sen verran, että henkilökohtaisesti minulla ei ole väliä sillä kuuluuko kirkkoon vai ei. Jokaisen henkilökohtainen asia eikä se muille kuulu.

Mutta sitä en ymmärrä, että jos ei kuulu kirkkoon, onko seurakunnan tilat ainoa mahdollisuus järjestää esim. nimiäisjuhla? Luulisi, että paikan valinnalla on ideologisestikin sen verran väliä, ettei nyt siellä niitä juhlia järjestäisi. Vai? Okei, jollain pikkupaikkakunnalla saattaa olla, ettei tiloja ole, mutta tässä oli mielestäni kyse pääkaupunkiseudun seurakunnasta, eikös siellä nyt luulisi erilaisia tiloja riittävä.

Mun mielestäni oli siis täysin asiallista olla antamatta tilaa nimiäisjuhlille. Nih.

vanhemmat on noloja?

ainakin teini-ikäisen mielestä. No, niin se on tainnut olla itse kunkin kohdalla aikanaan, ainakin itse muistan, kuinka YHDEN AINOAN KERRAN pyysin isääni jättämään meidät tytöt kyydistä hieman ennen koulun pihaa, kun meillä lukiossa oli jotkut bileet.

Mutta, nyt kun se osuu omalle kohdalle, ja vielä näin alle neljäkymppisen nuorella iällä, se tuntuu kummallisen ikävältä. Hei kamoon, mähän olen nuori, suvaitsevainen enkä ollenkaan nolo! No, okei, kai sitä voisi hiukan nuorekkaammin pukeutua, ja jättää ne räyskät kotiverkkarit useammin kotiin, kuin myös ne kirkkaankeltaiset Anneli-saappaat, kaikki kunnia keittäjä-Annelille, mutta siis, en mä ole nolo!

aika rientää

Mihin aika oikein kuluu? Juurihan sinä synnyit. Pikkuinen ruippana, jota ihmeteltiin ja ihasteltiin. Tänään juhlitaan (tai sitten huomenna) 16-vuotissynttäreitäsi.
Onnea ihana ja kaunis tyttäreni <3

ja kuva on tietysti lainattu päivänsankarin tiedostoista.

virallisesti teini??

Meillä on taas juhlat - synttärit nimittäin. Tyttö on tänään 13v. ja eikös se tarkoita sitä, että silloin on virallisesti teini-ikäinen? Illalla syödään herkkuja ja juhlitaan Lilliä.