ainakin teini-ikäisen mielestä. No, niin se on tainnut olla itse kunkin kohdalla aikanaan, ainakin itse muistan, kuinka YHDEN AINOAN KERRAN pyysin isääni jättämään meidät tytöt kyydistä hieman ennen koulun pihaa, kun meillä lukiossa oli jotkut bileet.
Mutta, nyt kun se osuu omalle kohdalle, ja vielä näin alle neljäkymppisen nuorella iällä, se tuntuu kummallisen ikävältä. Hei kamoon, mähän olen nuori, suvaitsevainen enkä ollenkaan nolo! No, okei, kai sitä voisi hiukan nuorekkaammin pukeutua, ja jättää ne räyskät kotiverkkarit useammin kotiin, kuin myös ne kirkkaankeltaiset Anneli-saappaat, kaikki kunnia keittäjä-Annelille, mutta siis, en mä ole nolo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti