löydettyäni tämän sain loistavan aasinsillan kehittää pientä galluppia siitä, mitä jälkipolville taltioidaan.
Meillä tuntuu olevan se perinteinen malli; ensimmäisen lapsen kohdalla vauva-ajan albumissa on kuvia kaksivuotiaaksi asti, kuopuksella (pahnanpohjimmainen viides) on albumi, mutta ei yhtään liimattua kuvaa.
Muutenkin olen tosi huono valokuvaaja, sekä taidollisesti, että myöskin siinä mielessä, ettei minulla koskaan ole kameraa mukana. Oli sitten kyseessä kevätjuhlat tai jokin harrastukseen liittyvä juttu, synttäreistä nyt puhumattakaan. Taltioi siinä sitten lapsen historiaa, ilman kameraa. Onneksi aina on joukossa niitä, joilta voi pyytää kuvia e-postiin tai sukulaisia, joilla kamera on mukana synttäreillä.
oheiset kuvat perheen virallisen valokuvaajan ottamia
Hmm..mulla kulkee kamera lähes aina mukana. Ei nyt kuitenkaan kauppareissulla. Kuvia tulee otettua paljon, mutta lopulta vain murto-osa läpäisee seulan. Onnistuneimmat otokset teen paperiversioiksi ja liimaan kansioon. Muut sitten poltettuna levylle. Opin nääs alkuvuonna tekemään varmuskopioiden varmuuskopiot kun läppäri tilttas ja veli teki töitä pelastaakseen reilu tuhat kuvaa :D Tykkään katsella kuvia ja muistella. Eikä se ole sama katsoa tietokoneen näytöltä, mulla pitää olla albumit.
VastaaPoistaJa en osaa kuvata. En ole edes perehtynyt karvahattumalliseen digipokkariini kunnolla. En ihan automaattiasetuksilla kuvaa mutta melkein. Keep calm and snap on :)