Time flies when you have fun

niinkö? Aika rientää, päivät kuluvat. Olisiko pitänyt pitää tämä itsestään syntynyt tauko tuonne lokakuun puolelle, olisi tullut tasakuukausia blogihiljaisuutta.

Aika rientää, vaikkei olisikaan niin hauskaa. Kun illat täyttyvät ruoanlaitosta, sekasotkun selättämisestä, harrastuksiin kuskaamisesta, väsymyksestä ja siitä pakollisesta viiden ja kuuden välillä tapahtuvasta koomailusta, jota harrastetaan lastenohjelmien ajan. Kolmevuotias totesi sen osuvasti: "mä katon pikkukakkosta ja äiti kuuntelee". Juu-u. Silmät kiinni ja rankka yritys saada torkahdettua lähes tunniksi.

Viikonloppuina pitäisi saada ihan hirveästi aikaan; selättää pyykkivuori, tehdä isompaa siivousta, raivata pihaa....jossain välissä pitäisi olla sosiaalinenkin, tavata ystäviä, kutsua näitä kyläilemään ja käydä ehkä kylässä.

Arkiliikunta bussipysäkiltä töihin kuittaa liikunnan, onneksi bussipysäkiltä on vähän pidempi matka työpaikalle, muuten liikunta olisikin aivan paitsiossa. Ei ehdi eikä jaksa.

Tänä viikonloppuna isäntä menee ystäviensä kanssa kalaan, minä tapaan ainakin yhden ystävän, ehkä jopa paikkamaalaan keittiössä ja korjaan muutaman listan, leivon pullaa ja sämpylöitä, siivoan ja järkkään. Tai sitten katson dvd:ltä loistavaa ruotsalaista huumoria; Solsidan, jag väntar på lördag. Då träffar vi.

Sunnuntaina kuitenkin ihan varmasti juhlin siskonpojan synntäreitä.

Trevlig veckoslut!

nakkisämpylää PitStopilla?

mistä tietää, että kesä on tullut, jos ei huomioida ilmoja, eikä sitä, että reilu viikko sitten kajautettiin Suvivirttä ja jätettiin jäähyväisiä kouluille, opettajille ja luokkatovereille?

Siitä, että kotona on kesäajan kestävä PitStop, jossa 11+ -ikäiset käyvät vain kääntymässä -pakotettuna ruokailemaan muun perheen kanssa. Kunhan siis ensin aamupäivän tunteina heräilevät.

Siitä, että kesäajan koti on ilmeisesti tila, jossa on pakko välillä näyttäytyä, tai mutsi kilahtaa. Siellä nukutaan ja syödään, mieluusti tiukasti aikataulussa. Jos ruoka on puoli neljä, sen olisi hyvä olla valmis jo vähän aiemmin, kaverit rannalla odottavat.

Siitä, että valkoinen lautalattia on pysyväiskuorrutettu likaisilla varpaanjäljillä. Huolimatta siitä, että pyyhit lattian vähintään neljä kertaa päivässä.

äitienpäivää, voimistelua ja paluu lapsuusmaisemiin

mies ja esikoinen eivät olleet viikonloppuna kotona, joten äitienpäiväjuhlallisuudet jäivät muiden lasten kontolle. Heräsin puoli kahdeksalta rapinaan, kävin kurkkimassa ja tuumasin seitsemänvuotiaalle, että vielä vois vähän nukkua. Kahdeksalta kuopus pomppasi vierestäni ylös (oli hiipinyt yöllä) ja tuumasi "herätys!". Sitten alkoi virallinen vastaanotto; komeasti kolmevee ja seiskavee veti onnittelulaulut ja lahjapöydän virkaa toimitti sohva. Paketeista kuoriutui kivasti viikonlopun vaatekaapin uumenissa viettänyt, aavistuksen nuupallaan ollut orvokki, muistitaulu ja sähäkkä ristonvärinen (lue vihreä) valokuvakehys. Isäntä oli hakenut lasten puolesta surrur-ompelukirjan :)
Teinitkin sitten keräilivät itseään yhdeksän jälkeen kammiostaan ja yhdeltätoista lähdettiin rytmisen luokkakisoihin Turkuun. Kisa oli Runosmäessä, jossa olen asunut 10-vuotiaaksi.
Hassua, miten mielikuvissa kaikki oli niin paljon isompaa, lapsen mittasuhteet kokivat melkoisen kolauksen, kun kävelimme ympäri lähiötä. Häh. Oliko koulu noin lähellä ja eikös se mäki, jonka päällä meidän talo oli, ollutkaan tuota korkeampi?

trikookudetta, spraymaalia ja inspiraatio

Eurokankaan mainoksessa vannotaan inspiraation nimeen. Eilen se iski kotimatkalla minuunkin. Bussissa on aikaa mietiskellä - jos ei satu nukkumaan. Katsotaan pääsiäisen jälkeen, tuliko insiraatiosta myös toteutus. Käsityöläistä konsultoin, eikä ideaani tyrmätty, joten kaipa sen pystyy toteuttamaan.

Pääsiäisen aikana olisi myös ohjelmassa synttäreitä kolmevuotiaalle. Tänään askarrellaan merirosvohattuja ja leivotaan muffinseja. Niistä ja vuohenjuustosalaatista (tai pestosalaatista) saadaan aikaan runko huomisen tarjoilulle, kun kolmevuotiaan kummit tulevat kylään.

kevättä rinnassa

Lumesta on ihan kohta jäljellä enää muisto. Hyvä niin. Tervetuloa kevät. Viikonloppuna rapsutettiin jo pikkuisen nurmikkoa, kaupasta raahasin ensimmäisen perunanarsissin mukaani. Keittiön ikkunalaudan helmililjat odottavat pääsyä multiin.



Lasten koululla oli Talent-kilpailu. Ihan alkuperäisen ohjelmaidean hengessä oppilaat, ne rohkeimmat, olivat asettaneet itsensä ja taitonsa muiden katselle arvosteltaviksi. Hieman yli kymmenen esitystä koiratunnistuksesta soittoesitysten ja tanssin kautta lauluihin. Meiltä oli esiintymässä yksi Jenni Vartiainen (DuranDuran) ja Savage Garden (trulymadlydeeply).
Olivat tietyn katsojajoukon silmissä illan parhaat.

"Hii-o-hoi purjeet nostakaa ja synttärijuhlille jo saapukaa!
Mä täytin eilen vuosia kolme.
Merirosvoja ja Risto Räppääjää, kumpikohan enemmän miellyttää?
Sitä vaikea on sanoa, mutta sua haluaisin tavata!"




Kuopus täytti kolme. Alun runo on kutsukortista ja kuva virallinen synttärikuva, ihan itse otin kännykällä. Ilmapallot piti asetella sohvalle, siinä oli joku juttu. Juhlat vietetään pääsiäisen pyhinä, eilen keskityttiin koristeluun ja merirosvokeksien syöntiin. Mitäpä sitä muuta kuumeessa tekisikään.

ei menny niinku Strömsössä

kuopuksen lempielokuva on Risto Räppääjä ja polkupyörävaras. Jup. Risto saa uuden pyörän, jonka Bertil Rosenberger "varastaa". Meillä on koko talven pidetty kovasti huolta siitä, ettei "Bärttil" pääse varastamaan kuopuksen pihavajassa olevaa pyörää. Koska lumen sulattua, kuopus, melkein kolmevee aikoo pyöräillä kuin Risto suoraan kirjastoon, kahden kilsan päähän. Jep.


No, eiliseksi lupasin tytölle, että kaivetaan fillari esiin ja otetaan tyypit. Joo-o. Kumit oli tyhjät, ne saatiin iskän kompuralla täyteen ilmaa, mutta apupyörien säätäminen olikin hippasen hankalampaa. Ne oli joko liian matalalla (takapyörä ei osu maahan) tai liian korkealla (pyörä heiluu puolelta toiselle). Juupa juu. Ei käyty sitten kirjastossa, ei edes poistuttu kotipihasta. Harjoiteltiin polkemista takapyörä ilmassa, kuntopyörämeiningillä. Onneksi se riitti kuopukselle.
Eikä tarvinnut tehdä edes eväitä.