ei menny niinku Strömsössä

kuopuksen lempielokuva on Risto Räppääjä ja polkupyörävaras. Jup. Risto saa uuden pyörän, jonka Bertil Rosenberger "varastaa". Meillä on koko talven pidetty kovasti huolta siitä, ettei "Bärttil" pääse varastamaan kuopuksen pihavajassa olevaa pyörää. Koska lumen sulattua, kuopus, melkein kolmevee aikoo pyöräillä kuin Risto suoraan kirjastoon, kahden kilsan päähän. Jep.


No, eiliseksi lupasin tytölle, että kaivetaan fillari esiin ja otetaan tyypit. Joo-o. Kumit oli tyhjät, ne saatiin iskän kompuralla täyteen ilmaa, mutta apupyörien säätäminen olikin hippasen hankalampaa. Ne oli joko liian matalalla (takapyörä ei osu maahan) tai liian korkealla (pyörä heiluu puolelta toiselle). Juupa juu. Ei käyty sitten kirjastossa, ei edes poistuttu kotipihasta. Harjoiteltiin polkemista takapyörä ilmassa, kuntopyörämeiningillä. Onneksi se riitti kuopukselle.
Eikä tarvinnut tehdä edes eväitä.

time flies

aika rientää. Mihin se oikein kuluu? päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Kiitävät suorastaan. Onneksi itse ei vanhene. Joku kumma pistos kuitenkin tuntuu, kun miettii, miten lapset kasvavat. Juurihan ne vasta syntyivät. Kuopuskin täyttää jo kolme. Muut ovat jo koulussa, esikoinen viimeistä "pakollista vuotta". Hui.


Reilu viikon kuluttua meillä juhlitaan kolmevuotiasta, jonka suurimmat idolit on Risto Räppääjä ja merirosvot. Kyllä iskäkin taitaa olla aika korkealla. Synttäreiksi on "tilattu" ilmapalloja kattoon roikkumaan, merirosvokeksejä, merirosvokakku ja kaikille synttärivieraille pitää askarrella merirosvosynttärihatut. Sankari haluaa pinkin, pappa saa vihreän ja kummisetä kuulemma myöskin. Epäselvää on, kuka saa mustan. Eli äiti ja isosiskot askartelee mustasta, pinkistä ja vihreästä kartongista synttärihattuja ja nykertää niihin pääkallot ja luut. Lisäksi ajateltiin tehdä viiksipillejä. Eiköhän näillä saada juhlat aikaiseksi.

milloin viimeksi kiljuit riemusta?

Pitkän "kuivan kauden" jälkeen suomipop-rintamalta on pulpahtanut ulos monta hyvää biisiä. Tai no voi olla, että ovat olleet jo pidemmän aikaa eetterissä, mutta minä olen huomannut ne vasta nyt.

Ensin iski Sunrise Avenuen Hollywood Hills. Samu HAberilla on mukavan matala, nariseva ääni. SA (sallittakoon lyhenne) on kuulunut suosikkeihini kyllä jo pidemmän aikaa, eli ei tämä uusi tuttavuus ole. Ko. biisin sanat miellyttää mua suuresti. Miksi? en tiedä. Jenkeissä en ole koskaan käynyt.

Ja loppuviikosta havahduin Vesterinen yhtyeineen -poppoon Kiljut riemusta -raitaan. Se soi päässäni. Puhuttelee. Ja laittaa miettimään.

Kiljunko koskaan riemusta?

Mikä olisi niin suuri ja tunteita herättävä asia/tapahtuma, että se saisi kiljumaan riemusta?