äitienpäivää, voimistelua ja paluu lapsuusmaisemiin

mies ja esikoinen eivät olleet viikonloppuna kotona, joten äitienpäiväjuhlallisuudet jäivät muiden lasten kontolle. Heräsin puoli kahdeksalta rapinaan, kävin kurkkimassa ja tuumasin seitsemänvuotiaalle, että vielä vois vähän nukkua. Kahdeksalta kuopus pomppasi vierestäni ylös (oli hiipinyt yöllä) ja tuumasi "herätys!". Sitten alkoi virallinen vastaanotto; komeasti kolmevee ja seiskavee veti onnittelulaulut ja lahjapöydän virkaa toimitti sohva. Paketeista kuoriutui kivasti viikonlopun vaatekaapin uumenissa viettänyt, aavistuksen nuupallaan ollut orvokki, muistitaulu ja sähäkkä ristonvärinen (lue vihreä) valokuvakehys. Isäntä oli hakenut lasten puolesta surrur-ompelukirjan :)
Teinitkin sitten keräilivät itseään yhdeksän jälkeen kammiostaan ja yhdeltätoista lähdettiin rytmisen luokkakisoihin Turkuun. Kisa oli Runosmäessä, jossa olen asunut 10-vuotiaaksi.
Hassua, miten mielikuvissa kaikki oli niin paljon isompaa, lapsen mittasuhteet kokivat melkoisen kolauksen, kun kävelimme ympäri lähiötä. Häh. Oliko koulu noin lähellä ja eikös se mäki, jonka päällä meidän talo oli, ollutkaan tuota korkeampi?

trikookudetta, spraymaalia ja inspiraatio

Eurokankaan mainoksessa vannotaan inspiraation nimeen. Eilen se iski kotimatkalla minuunkin. Bussissa on aikaa mietiskellä - jos ei satu nukkumaan. Katsotaan pääsiäisen jälkeen, tuliko insiraatiosta myös toteutus. Käsityöläistä konsultoin, eikä ideaani tyrmätty, joten kaipa sen pystyy toteuttamaan.

Pääsiäisen aikana olisi myös ohjelmassa synttäreitä kolmevuotiaalle. Tänään askarrellaan merirosvohattuja ja leivotaan muffinseja. Niistä ja vuohenjuustosalaatista (tai pestosalaatista) saadaan aikaan runko huomisen tarjoilulle, kun kolmevuotiaan kummit tulevat kylään.

kevättä rinnassa

Lumesta on ihan kohta jäljellä enää muisto. Hyvä niin. Tervetuloa kevät. Viikonloppuna rapsutettiin jo pikkuisen nurmikkoa, kaupasta raahasin ensimmäisen perunanarsissin mukaani. Keittiön ikkunalaudan helmililjat odottavat pääsyä multiin.



Lasten koululla oli Talent-kilpailu. Ihan alkuperäisen ohjelmaidean hengessä oppilaat, ne rohkeimmat, olivat asettaneet itsensä ja taitonsa muiden katselle arvosteltaviksi. Hieman yli kymmenen esitystä koiratunnistuksesta soittoesitysten ja tanssin kautta lauluihin. Meiltä oli esiintymässä yksi Jenni Vartiainen (DuranDuran) ja Savage Garden (trulymadlydeeply).
Olivat tietyn katsojajoukon silmissä illan parhaat.

"Hii-o-hoi purjeet nostakaa ja synttärijuhlille jo saapukaa!
Mä täytin eilen vuosia kolme.
Merirosvoja ja Risto Räppääjää, kumpikohan enemmän miellyttää?
Sitä vaikea on sanoa, mutta sua haluaisin tavata!"




Kuopus täytti kolme. Alun runo on kutsukortista ja kuva virallinen synttärikuva, ihan itse otin kännykällä. Ilmapallot piti asetella sohvalle, siinä oli joku juttu. Juhlat vietetään pääsiäisen pyhinä, eilen keskityttiin koristeluun ja merirosvokeksien syöntiin. Mitäpä sitä muuta kuumeessa tekisikään.

ei menny niinku Strömsössä

kuopuksen lempielokuva on Risto Räppääjä ja polkupyörävaras. Jup. Risto saa uuden pyörän, jonka Bertil Rosenberger "varastaa". Meillä on koko talven pidetty kovasti huolta siitä, ettei "Bärttil" pääse varastamaan kuopuksen pihavajassa olevaa pyörää. Koska lumen sulattua, kuopus, melkein kolmevee aikoo pyöräillä kuin Risto suoraan kirjastoon, kahden kilsan päähän. Jep.


No, eiliseksi lupasin tytölle, että kaivetaan fillari esiin ja otetaan tyypit. Joo-o. Kumit oli tyhjät, ne saatiin iskän kompuralla täyteen ilmaa, mutta apupyörien säätäminen olikin hippasen hankalampaa. Ne oli joko liian matalalla (takapyörä ei osu maahan) tai liian korkealla (pyörä heiluu puolelta toiselle). Juupa juu. Ei käyty sitten kirjastossa, ei edes poistuttu kotipihasta. Harjoiteltiin polkemista takapyörä ilmassa, kuntopyörämeiningillä. Onneksi se riitti kuopukselle.
Eikä tarvinnut tehdä edes eväitä.

time flies

aika rientää. Mihin se oikein kuluu? päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Kiitävät suorastaan. Onneksi itse ei vanhene. Joku kumma pistos kuitenkin tuntuu, kun miettii, miten lapset kasvavat. Juurihan ne vasta syntyivät. Kuopuskin täyttää jo kolme. Muut ovat jo koulussa, esikoinen viimeistä "pakollista vuotta". Hui.


Reilu viikon kuluttua meillä juhlitaan kolmevuotiasta, jonka suurimmat idolit on Risto Räppääjä ja merirosvot. Kyllä iskäkin taitaa olla aika korkealla. Synttäreiksi on "tilattu" ilmapalloja kattoon roikkumaan, merirosvokeksejä, merirosvokakku ja kaikille synttärivieraille pitää askarrella merirosvosynttärihatut. Sankari haluaa pinkin, pappa saa vihreän ja kummisetä kuulemma myöskin. Epäselvää on, kuka saa mustan. Eli äiti ja isosiskot askartelee mustasta, pinkistä ja vihreästä kartongista synttärihattuja ja nykertää niihin pääkallot ja luut. Lisäksi ajateltiin tehdä viiksipillejä. Eiköhän näillä saada juhlat aikaiseksi.

milloin viimeksi kiljuit riemusta?

Pitkän "kuivan kauden" jälkeen suomipop-rintamalta on pulpahtanut ulos monta hyvää biisiä. Tai no voi olla, että ovat olleet jo pidemmän aikaa eetterissä, mutta minä olen huomannut ne vasta nyt.

Ensin iski Sunrise Avenuen Hollywood Hills. Samu HAberilla on mukavan matala, nariseva ääni. SA (sallittakoon lyhenne) on kuulunut suosikkeihini kyllä jo pidemmän aikaa, eli ei tämä uusi tuttavuus ole. Ko. biisin sanat miellyttää mua suuresti. Miksi? en tiedä. Jenkeissä en ole koskaan käynyt.

Ja loppuviikosta havahduin Vesterinen yhtyeineen -poppoon Kiljut riemusta -raitaan. Se soi päässäni. Puhuttelee. Ja laittaa miettimään.

Kiljunko koskaan riemusta?

Mikä olisi niin suuri ja tunteita herättävä asia/tapahtuma, että se saisi kiljumaan riemusta?