äitienpäivää, voimistelua ja paluu lapsuusmaisemiin

mies ja esikoinen eivät olleet viikonloppuna kotona, joten äitienpäiväjuhlallisuudet jäivät muiden lasten kontolle. Heräsin puoli kahdeksalta rapinaan, kävin kurkkimassa ja tuumasin seitsemänvuotiaalle, että vielä vois vähän nukkua. Kahdeksalta kuopus pomppasi vierestäni ylös (oli hiipinyt yöllä) ja tuumasi "herätys!". Sitten alkoi virallinen vastaanotto; komeasti kolmevee ja seiskavee veti onnittelulaulut ja lahjapöydän virkaa toimitti sohva. Paketeista kuoriutui kivasti viikonlopun vaatekaapin uumenissa viettänyt, aavistuksen nuupallaan ollut orvokki, muistitaulu ja sähäkkä ristonvärinen (lue vihreä) valokuvakehys. Isäntä oli hakenut lasten puolesta surrur-ompelukirjan :)
Teinitkin sitten keräilivät itseään yhdeksän jälkeen kammiostaan ja yhdeltätoista lähdettiin rytmisen luokkakisoihin Turkuun. Kisa oli Runosmäessä, jossa olen asunut 10-vuotiaaksi.
Hassua, miten mielikuvissa kaikki oli niin paljon isompaa, lapsen mittasuhteet kokivat melkoisen kolauksen, kun kävelimme ympäri lähiötä. Häh. Oliko koulu noin lähellä ja eikös se mäki, jonka päällä meidän talo oli, ollutkaan tuota korkeampi?