27.8.2010

kristallihääpäivää


kuulemma vietin eilen. Piti tarkistaa Googlesta, mikä nimitys osuu 15. vuoden kohdalle.

Niin, viisitoista pitkää ja hyvää vuotta. Ihanaa vuotta.

Häitä tanssittiin Muinaistulien loisteessa, no joo, näkyi ne mereltä. Morsian oli 21v., sulhanen muutaman vuoden iäkkäämpi. Lapsia oli yksi - hui, ennen papin aamenta. Nyt niitä on ihanat viisi.
Mulla oli ruma hääpuku, sellainen kermakakku. No, maku on matkalla muuttunut, puvun vaihtaisin, muuta häistäni en. Ne oli sellaiset tavalliset, ei ollut hääsuunnittelijaa, ei mitään ihmeellistä. Sisko väkersi hääkarkkeja, kutsut kirjoitettiin itse. Häävalssi oli Matin ja Töpön (anteeksi) Minä rakastan sua.

"Minä rakastan sua yhä totta on tänään
vaan enemmän, enemmän se tarkoittaa.
Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan
ja elämä vie meitä päin parempaa."

23.8.2010

where the streets have no name


ja niin edelleen. Mahtava oli megabändi U2n lauantainen keikka Olympiastadionilla. Jeesustelua tai ei, niin bändin kantaaottavuus maailman tapahtumiin teki vaikutuksen. Eikä tarvinnut bändi suurta lavashowta, karisma ja valtava hämähäkkihäkkyrä valoineen teki tehtävänsä. Toivottavasti palaavat nopeammin kuin edellisestä 1997 konsertista meni aikaa.

13.8.2010

hello kitty, barbababa, stabilo



pitäisi mennä ostamaan koulutarvikkeita. Juuri niitä "hajukyniä ja -kumeja", joita silloin lapsena itsekin ostettiin, joka syksy.

Jotenkin vaan tökkii tämä roinan määrä; meillä on miljoona värikynää, kuminraatoja, lyijärinpätkiä...ja nyt mennään ostamaan uusia.

Sisäinen minimalistini ostaisi lapsille simppelit yksiväriset lyijykynät (mielellään) mustat, ja heittäisi pois kaikki höyhenillä varustetut ihkut pinkit hello kitty-kynät. Mutta enhän minä tee niin, vaan menen lasten kanssa Tiimariin valitsemaan penaalintäytettä.

11.8.2010

harmaa koti


ei suinkaan ole paha asia, jos puhutaan julkisivusta. Varsinkin, kun julkisivu aiemmin oli 60-luvun ällömineriittiä. Olemme vaihtaneet julkisivumateriaalia pikkuhiljaa seinä kerrallaan jo muutaman kesän ajan. Nyt ollaan jo loppusuoralla, vain yksi pääty on laittamatta. Se jäänee ensi kesään.

arki kolkuttelee jo ovella




Kesä tuli, oli ja meni. Kuuma, tavallista lämpimämpi ja vähäsateinen. Meillä saaristossa ei tainnut sataa heinäkuussa kuin kahtena päivänä. Perheemme kesään kuului tänä vuonna ulkomaanmatka; vietimme viikon Italiassa, Rooman seudulla.

Asuimme pienessä, ihastuttavassa vuoristokylässä n. 40 km päässä Roomasta. Teimme päiväretkiä Tivoliin ja Roomaan. Nähtyä tuli kaikki "pakolliset", lapset halusivat Colosseumille vasta aikuisina..

Olimme mukana myös serkkuni häissä, kaunis morsian sai komean sulhasen. Onnea Sanna ja Salvatore!